Kuusentuomiruosteen isäntäkasvit, patogeenisuus ja infektiobiologia

Abstrakti

Suomen ja Ruotsin yhteinen Tandem Forest Values projekti toteutettiin vuosina 2019-2020. Projektin toteuttivat Luonnonvarakeskus (Luke) Suomesta ja Sveriges lantbruksuniversitet (SLU) Ruotsista. Projektin nimi oli ’Terveen kuusen siemenen tuottaminen: kuusentuomiruosteen isäntäkasvispesifisyys, patogeenisuus ja infektiobiologia’. Tutkimuksen lähtökohtana oli pula korkeasti jalostetusta kuusen siemenestä, jota tuotetaan geneettisesti valituista puista siemenviljelmillä. Projektissa käsiteltiin siemenviljelmien hoitoon liittyviä kysymyksiä. Projektissa selvitettiin kuinka kauas kuusentuomiruosteen kantaitiöt voivat levitä tuomien ympärille, milloin kuusen emikukkien tartunta tapahtuu ja kuinka paljon kantaitiötä tarvitaan yhden kävyn tartuntaan. Sen lisäksi selvitettiin löytyykö muita väli-isäntäkasveja kuin tuomi, joiden kautta sieni voi levitä siemenviljelmillä kuusiin. Myös kuusentuomiruostepopulaatioiden geneettisen diversiteetin vaihtelua selvitettiin vuosina, jolloin tautia esiintyy joko runsaasti tai hyvin vähän. Selvitettiin myös käpyjen suojauksen vaikutusta sienen tartuntaan, itiöintiin ja geneettiseen diversiteettiin. 

Itiöseurannan perusteella helmi-itiöiden esiintymishuiput olivat 11.-25.5. ja 2.-8.6. Suomessa ja 4.-18.5. Ruotsissa. Kesäitiöiden esiintymishuiput olivat 2-3 viikkoa helmi-itiöiden esiintymishuippujen jälkeen. Kantaitiölevinnän esiintymishuiput olivat 2.-8.6. Suomessa ja 28.4.-4.5. ja 12.-18.5. Ruotsissa. Tartutuskokeissa ei löydetty uusia kuusentuomiruosteelle alttiita kasveja tuomilajien lisäksi. Maastotarkastuksessa Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa havaittiin uusi kuusentuomiruosteelle altis tuomilaji, japanintuomi. Geneettisten analyysien perusteella kuusentuomiruostepopulaatioiden geneettinen diversiteetti oli korkea, kun taudin määrä siemenviljelmillä oli korkea. Alhaisen taudin määrän vallitessa myös sienipopulaatioiden geneettinen diversiteetti oli alhainen, jolloin kävyissä dominoivat vain yksittäiset genotyypit. Käpyjen pussitus ennen niiden hedelmöitystä tuotti vain helmi-itiöpussien esiasteita tai itiöpesäkkeitä, joiden geneettinen diversiteetti oli merkittävästi normaalisti kehittyneiden käpyjen helmi-itiöpesäkkeiden diversiteettiä alhaisempi. Tulosten perusteella suojaetäisyyden tuomiin tulisi olla siemenviljelmillä useita kilometrejä. Torjuntaa ei tarvitse kohdistaa kuitenkaan muihin kuin tuomilajeihin. Sienen pikkukuromien tehokas leviäminen kävystä toiseen vektoreiden avulla lisää sienen geneettistä diversiteettiä.